Nyt on jo kolme viikkoa vierahtanyt Mexicossa. Hyvin haikein mielin lahdin Suomesta, ehkapa jopa hieman masentuneena. Mietin, nyt olen tehnyt elamani virheen lahtiessani vapaaehtoistyohon Meksikoon. Jannitti, pelotti ja ahdisti. Voisipa kaiken viela perua.
Illansuussa saavuimme perille pitkan ja vasyttavan lentomatkan jalkeen. Mexico Cityn lentokentalla meita oli kuitenkin vastassa kolme mukavaa nuortaherraa,jotka avosylin  toivottivat tervetulleeksi. Ahdistus taisikin loppua siihen :)


Vietimme 3 mukavaa paivaa Mexico Cityssa. Kaupunki tuntui valtavalta tallaisen tuppukylan kasvatin silmin.. City on vuorten ymparoima, joten 25 miljoonan ihmisen ja lahes yhta monen auton tuottama saastesumu jaa leijumaan kaupungin ylle. Kaupunkiin meidat tutustutti Geraldo kavereineen. ( Host-perheen poika)Ajelimme turistibussilla ympari kaupunkia, ja pakokaasut saivat silmat vuotamaan. Toisena paivana tutustuimme kaupunginosaan  nimelta Xochimilco. Tiedatteko, sellainen paikka, joka kuvassa nayttaisi rahjaiselta, mutta paikan paalla ihmiset, myytavat tavarat, tuoksut ja varit saa aikaan ihmeellisen ilmapiirin! Tutustuimme paikallisiin tortilloihin myos. Katukeittioistahan kannattaa aloittaa, jos haluaa saada mahataudin heti toisena paivana :D Saimme maistaa lihaa ennen tilaamista, ja kylla, hyvaa oli.!! Naita ja monta! Kun siina pureskelimme ruokaamme, niin mietimme, mita punainen pehmea sipulipalan kaltainen aine lihan seassa oli. Gerardo kertoi sen olevan sian nahkaa! JAA-A..enpas tieda maistuiko enaan!!  Jalkeenpain naimme lihavuoren,mista ruokamme koostui. Poydalla oli ihan kaikki elaimen osat mita kuvitella saattaa: karsasta kieleen ja sorkkiin saakka...nams..

Seuraavana meita odotti 3 paivaa kestava leiri..tapasimme muut vapaaehtoiset, saimme tarkeaa informaatiota perheesta ja tyopaikasta. Paasin kylla tahan Meksikon meininkiin kasiksi jo Suomesta kasin, silla perheeni taalla Tuxtlassa ehti vaihtua 4 kertaan, viimeisen kerran viela leirilla. Stressaavaa hieman, mutta ehkapa tahan tottuu, etta mikaan ei etene suunnitelmien mukaan. Leiri oli ehka enemmankin juhlintaa ja hauskanpitoa ja odotin jo etta paasisin tutustumaan perheeseeni ja levahtamaan edes hetkeksi. Yllattaen unentarve on taalla suurempi, ehkapa kun taytyy kokoajan keskittya sataprosenttisesti, etta pysyy karryilla kun kieli on espanja..no ei taida pysya sittenkaan! :)

Paasin kuin paasinkin viimein viralliseen asuinkaupunkiini taalla, Tuxtla Gutierreziin. Perheeni osoittautui erittain hauskaksi. Delmar-isa, Lucia-aiti, Alexis-poika, seka Lugi-koira..Alexis tosin ehti olla taalla vain viikon, han lahti Saksaan vapaaehtoiseksi. Perhe on huumorintajuinen ja meilla on ollut tosi hauskaa aikaa yhdessa, vaikkei  yhteista kielta olekaan :D Aluksi ruoka tuntui tosi tuliselta, mutta olen yllattanyt itsenikin huomatessani, etta laitan chilia jopa leivan valiin. Kaikkeen siis voi tottua, ehkapa jopa alkaa pitamaan! Taalla raha on tarkeaa ja puhutaa rahasta paljon, se on itselle taas aika vierasta ja valilla ahdistavaa. Myoskin perhe puhuu paljon keskenaan mita MINA olen tehnyt, sanonut, kenen kanssa liikkunut,syonyt tai juonut..Vaatii aikaa totutella ettei omaa rauhaa tai reviiria ole. Ihmiset ovat ystavallisia ja ottavat avosylin vastaan. Eika huomiolta voi valttya. Ihmiset ihastelevat ja nauravat pain naamaa. Ehkapa naytan alienilta vaaleine hiuksineni. Kuumaa, kosteaa ja hikista taalla on. Silta ei voi valttya. Nyt on ollut pari viikkoa espanjan-kurssi ja kaikenlaista paperisotaa. Onneksi taalla on Siijuven henkilokunta auttamassa. Visaprosessit ja muut ovat aika monimutkaisia hoitaa. Varsinkin espanjaksi :) Huomenna alkaa tyot ja hiukan hirvittaa. Eli siis menen S.O.S lapsikylaan. En ehka ajatellut, etta tyo olisi oikeasti rankkaa tyota. Luulin etta hoidamme lapsia, leikimme pelaamme jne..mutta meilla on 5 ryhmaa joka paiva. Kaikkia erilaisia aktiviteetteja, kasityota, urheilua, leipomista, puutarhanhoitoa jne. Kuulostaa mukavalta, mutta kauhistuttaa etta meidat laitetaan kielitaidottomina vetamaan yksin ryhmia. Ja koska ei ole mitaan materiaaleja, pelkaan etta lapset kyllastyvat jo alkuunsa..:S  Loput 3 tuntia ilmeisesti hieron perheiden aiteja ja muuta henkilokuntaa. Mitahan siitakin tulee, yli 30 astetta lamminta eika mitaan kunnollisia hierontapoytia mihin on tottunut. Apua! No pessimisti ei pety, se on todettu! Perus arkea siis taalla, orvanpyorassa Mexicossa. Mutta ma nautin! :)