Ei siita paase eroon maapallon toisella puolellakaan. Se vasymys ja kankkarankka on ollut taas sisalla. Harmittaa vaan etta ei oo ketaan oikeen kenelle purkaa ja hermota. Oikeastaan ololle ei koskaan ole muuta syyta kuin se viikonlopun jalkeinen arki. Ja ehka viikonloppuisin olisi hyva levata eika santailla paattomana ympari kaupunkia.
Lauantaina karistimme kaupungin polyt jaloistamme ja siirryimme viereiseen tuppukylaan Chiapa de corzoon. Oli mukava vain kavella ja kuvailla seka nauttia auringosta ja hyvasta ruoasta. Eika seurassakaan moittimista :) illalla kapusin vuorelleni vasyneena, nukkumatti mielessa. Vastassa olikin aiti ja isoaiti ykkoset ylla ja eikun menoksi, baby shower odottaa. Yritin vajota maan alle (ei ole helppoa nailla hiuksilla) nahdessani valtaisan vierasmaaran ja 50 paria korkokenkia, juhla-asuja seka korkkiruuveja..hmm. itsehan tallustanut koko paivan sandaaleissa varpaat harmaina. Sunnuntana herattyani laahustin alakertaan kahville. Muut odottivat jo innokkaina lahtovalmiudessa. oo anteeksi niin minne? elaintarhaan jee! Elikka edelleen likaisena ja hanuna liikenteessa. Oli kylla kivaa kayda siella, mutta yleensa en saa tietaa etukateen mitaan vaan vamos!
Mulla on siis alkanu tyot ja ensimmainen paiva menikin sitten sulavasti lasten kanssa temmeltaessa. Mutta huokaisin aivan liian aikaisin. Torstai oli jotain aivan kamalaa. Meilla piti olla kokkausryhmia lapsille, mutta tyopaikalle ei ollut ostettukkaan mitaan tarvikkeita leipomista varten, kuten oli sovittu. Niimpa yksi henkilokuntaan kuuluva nainen teki lapsille lattyja ja sillavalin lapset santailivat seinia pitkin. Paikalliset vapaaehtoiset olivat auttamassa lapsia laksyjenteossa ja muljauttelivat silmiaan meidat nahdessaan. Tuntui tosi hyvalta. Sitten kun ei oo mitaan kielta jolla kommunikoida, ei siis ole mitaan auktoriteettiakaan. Ja ahdistuksen maara oli valtava. Tatakohan tama on. Ei materiaaleja, eika tilaa missa tyoskennella. Joka paiva erilaisia ryhmia, eika minkaanlaisia materiaaleja No mummo lahetti suomesta rahaa, jotta voidaan ostaa tyopaikalle kaikkia materiaaleja kasitoita ja askarteluja varten. ( kiitos mummeli)! Lapset kuitenkin pelastavat tilanteen. Ne on niin suloisia ja hellyyttavia. Tanaankin oli maailman ihanin vastaanotto kun pikkupoikien joukko syoksyy syliin halailemaan. Se ehka antaa voimia tyoskennella, vaikka helppoa se ei ole.
Talla viikolla on Meksikon itsenaisyyspaiva, ja kaupunkia on koristeltu lipun varein. Ollaan Lauran ja mun perheen kanssa menossa juhlistamaan itsenaisyytta Tonalaan sukukekkereihin. Siella pitais olla biitsikin lahella, joten peukut pystyyn etta taa sade lakkais edes pariksi paivaksi! No yleensahan se tulee kuuroina mutta marka hiekka ei ehka ole niin kivaa, mun kotiintuloaika alkaa lahestymaan joten palaamisiin. Saa sielta suomestakin kirjoitella kuulumisia ihmiset :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti