Terveiset nicaraguasta! 
Hyvästejä ja lisää hyvästejä! Ne ei taida olla koskaan kivoja :( 
2 viikkoa sitten lopetin työni sos-lapsikylässä, haikeissa tunnelmissa. Järjestimme lapsille herkkujentäyteiset juhlat, jossa syömisen lisäksi leikimme ja pelasimme.. Tosin hieman oli vaikeuksia hallita ja saada 30 lasta kuuntemaan juuri minua. Ei tainnut mennä leikit ihan putkeen, mutta ei se menoa hidastanut..lasten suosikkileikki on alusta asti ollut" kuka pelkää valkoista naista", mun mielestä ei välttämättä koska itse en millään jaksaisi tuntia juosta yli 30 asteen helteessä! No juhlat oli ja meni, hieman haikealta tuntui jättää mun rakkaat pienokaiset sinne. Sain 6 vuotiaalta victor- pojalta kirjeen jossa oli lehdestä kopioituja uutisia sekä kehuttu kuinka ihana minä olen :D haha.  No hyvältä se tuntui jpkatapauksessa, sillä työpaikan johto lähinnä työnsi minut ovesta ulos, Aa moikka.. 
Kotona äiti ja isä halusivat myös järjestää juhlat lähtömme kunniaksi. Koko suku, toiset vapaaehtoiset, naapurit ja ystävät oli kutsuttu paikalle. Mun tehtävä oli leipoa pizzaa, makaronisalaattia ja jotain papusoppaa..en mielestäni onnistunut kovin hyvin mutta 15 minuutissa 3 pellillistä pizzaa oli kadonnut. Sain myös kaikkia kivoja meksikolaisia lahjoja, mutta valitettavasti rinkkani ratkeilee liitoksistaan, joten kaikkea ei millään voi ottaa mukaan..Mukava mutta uuvuttava päivä, sillä iIlaksi olin sopinut ystäväni kanssa elokuviin menoa, mutta ennen elokuvan alkua olinkin jo untenmailla.. 
Ystäväni olin ehtinyt jo hyvästellä Nopeasti kaupungilla, että välttyisimme suuremmilta itkuilta..viimeisenä iltana sain kuitenkin viestin jossa pyydettiin saapumaan klo 12 kotini viereiseen puistoon. Siellä minua odotti serenadit ja viisi ystävääni. Kuin tilauksesta sähköt menivät poikki, katulamput sammuivat ja tähtitaivaan alla katselin kaupungin valoja, kuuntelin laulua ja kitaransoittoa. Siinä sitten halailimme ja itkimme viimeiset yhteiset hetkemme. Tapaammekohan enään koskaan? Helpompi miettiä että kyllä, vaikka todennäköisesti jäljellä on vain hyvät muistot ja valokuvat. ( niitäkäänhän ei tosiaan ole, sillä muistitikkuni jätin nettikahvilaan ja sieltä sen joku oli ehtinyt jo anastaa) 
Ihanat muistot ja miljoonat kokemukset jäivät mieleeni tästä puolesta vuodesta. Paljon ehti tapahtua, hyvää sekä pahaa. Mitää en silti muuttaisi tai jättäisi tekemättä, paitsi madot eliminoisin mahastani, jotka ovat vaivanneet jo kolmatta kuukautta..mutta matka jatkukoon väliamerikassa, aloitan lomasta nauttimisen ja lopetan blogin kirjoittamisen. Lämpimät terveiset kaikille täältä palmupuiden ja auringon alta.(kuvia lisään mahdollisesti tällä viikolla) Adios!!

Vihdoin sain tartuttua itseani niskasta kiinni ja raahautumaan netin aareen. aika on vierahtanyt vahahn turhankin nopeasti, ja on jaanyt blogin paivittely, sukulaisiin ja ystaviin yhteydenpito kaynyt vahaiseksi. Paljon on ehtinyt tapahtua, va vaivaiset 3 viikkoa jaljella meksikossa! :S Kuinkas tassa nain kavikaan, puolivuotta piti olla niiiiiin  pitka aika, etta varmasti ehtisin tylsistya ja innolla odottaisin kotiin paluuta. Tassa sita ollaan, kyynel silmakulmassa ja haikeutta ilmassa.

No, viimeaikaisista tapahtumista tietysti paallimmaisena on joulu ja uusivuosi. Hieman koti-ikavaa tuntien aloitin puolentoistaviikon joululomani. Mietin kuinka mielellani olisin jouluna kotona suomessa, yhdessa perheeni kanssa nauttimassa jouluherkuista yhdessaolosta ja tunnelmasta! Kaipasin jopa kylmyytta ja lunta, joka ei koskaan aiemmin kylla ole ollut mitenkaan sydantani lahella. Eniten ehka harmitti ettei ollut minkaanlaista joulutunnelmaa ilmassa. Kyllahan taalla joulukoristeita oli ja kauppakeskukset pursus ihmisia jotka hamstras lahjoja laheisilleen. (Itse mietin miten saastyisin mahdollisimmanpienella rahamaaralla ostamaan yhden ainoan pakollisen lahjan perheelleni) Mutta mita ihmeen iloa on joulukoristeista ja valoista, jos lampoa on lahelle 30 astetta ja pimeaa aikaa vain muutama tunti, kuka niita valojakaan nakee..Mun perheen aiti oli koristellut kotimme jenkkityylisilla joulukoristeilla lattiasta kattoon. Ei valttamatta ollut ihan mun mieleen, mutta ylpeasti niita tuttaville esiteltiin. :)
Toissa lapsille jarjestettiin juhlia, jossa lapset saivat polskutella uima-altaassa, sarkivat piñatoita (http://fi.wikipedia.org/wiki/Pi%C3%B1ata) ,soivat pizzaa ja tortilloita. Lopun aikaa lapsia viihdyttivat pellet. Kuulostaako joululta?
Nakojaan olen eksynyt aiheesta hieman.. Elikkas oman jouluni vietin uskomattoman kauniissa vuoristomaisemissa Pinabetalin kylassa, eraan intiaaniperheen vieraana.(  http://en.wikipedia.org/wiki/Tzeltal_people ) Kylassa asukkaita oli noin 200, elikkas meno ei ollut mitaan hillittoman hurjaa,vaan  rauhallista ja rentouttavaa. Suurin osa ihmisista tuskin koskaan oli nahnyt vaaleaihoista ihmista. sen verran mua tuijoteltiin. Ihmiset saattoivat arkailematta lahtea seuraamaan, tai tulla metrin paahan ja katsella 15 min sanaakaan sanomatta..aa..tota hei vaan :) Kaikki keneen tutustuin oli kuitenkin tosi ystavallisia ja mukavia.(luulisin, silla eihan ne tosiaan espanjaa monetkaan puhuneet,ja jai aikapaljon ymmartamatta)Lapset kuitenkin opiskelivat espanjaa koulussa ja paljasvarpaisia likaisia lapsia santaili ymparillani aamusta iltaan. Kaikki ruoka oli peraisin omilta viljelmilta, ja se koostuikin maissista, pavuista, tortilloista ja kahvista. Pari kertaa pihalta napattiin kana joka tapettiin siina keittion lattialla. Parintunnin kuluttua herkuttelimme kanakeitolla. Sian nahka karvoineen paivineen oli ainut asia mita en vaan kyennyt syomaan, vaikka kuinka yritin silmatkiinni nautiskella. Useimmat ihmiset olivat koyhia, mutta auliisti tarjottiin kaikkea mita saatavilla oli ja vahistaankin jaettiin muille.Kylmyytta mita suomesta kaipasin, oli kylla siellakin tarjolla. Olihan taloissa seinat ja lattiatkin melkein joka huoneessa, mutta lammityksesta ei ollut tietoakaan. Vessa loytyi pihalta mutta vessapaperin saaminen oli kovan tyon takana. Kaivosta tulevalla jaakylmalla vedella saipeseytya jos suinkinvain tarkeni. Kaiken taman seurauksena sainkin korkean kuumeen yskan ja nuhan. (Ja paivat jotka piti viettaa Palenquessa tutustuessa pyramideihin, vietin hotellihuoneessa korkeassa kuumeessa. se siita!) No jokatapauksessa olin taman kaverini perheenparissa joulun ja uudenvuoden. Joulua vietettiin laheisessa suuremmassa kylassa. Olimme kirkossa ja kuuntelimme jonkun sortin puhetta, Myohemmin koko seurakunta tanssahteli ja kaikille tarjoiltiin tamaleita pullaa ja kahvia. Raketteja rajahteli savuna ilmaan enemman kuin uutena vuotena suomessa. Voi korvaparkani..ilta jatkui tanssin parissa yomyohaan..tosin vasymys kaatoi taman tyton hyvin varhain. Muutenkin rytmi oli erilainen mihin olen tottunut. 9 nukkumaan ja 6 ylos kukon laulaessa!!  no Taydellista ja ikimuistoista!! Lahtiessa jaivat siskokset ja aiti itkemaan. Kylla ma joskus viela palaan!! huomenna yritan saada kuvia kun nyt en saa tata tohotinta toimimaan.