Kulttuurishokin oireita on ollut ilmassa muutamia viikkoja. En ole kyennyt kirjoittamaan aiemmin, silla hermoni vetelivat viimeisiaan, mutta jatkoin hymyilya paikalliseen tapaan, silla eihan se olisi soveliasta huutaa suoraa huutoa,vaikka mieli tekisikin :D Suurinta ahdistusta on aiheuttanut asioiden hoitaminen ja sen hitaus. Jonotusta, odotusta, saatamista, sahlinkia!  Seka julkinen liikenne, niinkuin kaikille ehka on jo tullut selvaksi aiemmista teksteistani.  Muut ihmiset odottavat tyytyvaisena vuoroaan, mina yritan hengitella syvaan ja hillita hermoni. Mutta tarkemmin kun ajattelee, eihan minulla ole muuta kuin aikaa!

 Sos- lapsikylassa on ilmeisesti henkilokunnasta pulaa, niinpa asioita on ollut uskomattoman vaikea hoitaa. Yhta jalkapalloa olemme odottaneet kohta 2 kuukautta, pallohan olisi, mutta kun se pitaisi tayttaakin. Kokkauryhmissa olemme  tehneet pannukakkua- ilman jauhoja. Hedelmasalaattia- ilman hedelmia, lampimia voileipia- ilman taytteita ja ilman uunia. Olemme kirjoittaneet materiaalit viikkoa aikaisemmin ja antaneet lapun johtajalle. Kokkauspaivana kun ihmettelemme missa materiaalit ovat, niin he ihmettelevat isoon aaneen, miksi emme ole antaneet heille lappua. :D Tammoisella tyylilla mennaan toissa, mutta meidan onneksemme olemme saaneet uuden sosiaalityontekijan joka on aidosti kiinnostunut auttamaan meita, ja tanaan saimme jopa tarvikkeet smoothien valmistamiseen. Jee! Pikkuhiljaa hyvaa tulee! Kielimuurin vuoksi lapsia on hankala hallita kun santailevat ympariinsa. Aanta ei lapsikylassa korota, niinpa kun yritan miettia kuinka kohteliaasti pyydan lopettamaan jonkun asian tekemisen, lapset ovat jo havinneet nakokentastani :D Mutta olen itsekkin ehka oppinut, ettei kaiken tarvitse olla niin pilkuntarkkaa, eika minun tarvitse olla ammattilainen vaan voin ottaa rennommin ja nauttia itsekkin.Se on taman maan meininkia. Lapset ottavat meidat vastaan joka paiva yhta iloisina ja haluaisivat mielellaan lisaa ryhmia. Olen aivan rakastunut naihin lapsiin. Luulen vain etta puutarhuri ei ole niin mielissaan siita, etta pikkupojat leikkovat kaikki ruusut kukkapenkista, etta saavat antaa niita meille! Meilla olisi paljon opittavaa heilta, vaikeista taustoista huolimatta kaikki kunnioittavat toisiaan, lapset eivat riitele tai tappele keskenaan, jakavat omistaan toisille ja auttavat ilomielin pienempiaan tai rullatuolissa olevia lapsia. Se on ihanaa katseltavaa!

Tassa yhtena yona kotiin kavellessamme meidan edessa kaveli kaksi tyomiesta, kenganpuhdistus-salkkuineen ja jakkaroineen, juttelivat kohteliaasti keskenaan, rankka tyopaiva oli ilmeisesti ohi, kello oli noin 12 ja vettakin tihrusti. Ikaa nailla tyomiehilla ei varmasti ollut edes 4 vuotta. Jotenkin naky oli todella huvittava, mutta kavi niin saaliksi lapsiraukkoja.

Viimeisen viikon olen ollut sairaana,  korvatulehduksen kourissa. Ei kuulosta lainkaan pahalta ei, mutta, olen menettanyt kuuloni toisesta korvasta taysin. Ei mennyt ihan putkeen nama itsehoitokonstit. Oltiin siis pari viikkoa sitten Lauran kanssa biitsilla, ihanan hiljaisella saarella, jossa ei meidan lisaksi ollut muuta kuin 40 paikallista asukkia. Seka saman verran koiria, joiden purukalustosta sainkin ihan lahituntumaa..Ei siella siis ollu ihan mitaan tekemista, makoilla riippumatossa rannalla palmujen varjossa ja rentoutua. Meren vuoksi saarelle oli lahdetty mutta meita pyydettiin olla menetmatta uimaan koska ristiaallokko oli hurja ja vaarallinen. ajateltiin kuitenkin ihan vain vahasen varpaita kastaa mutta samalla sekunnilla olinkin jo aaltojen nielema. Vihdoin kuin rannalle paasin, hiekkaa oli joka paikassa ja olin ihan naarmuilla ja kipea. Seuraavana paivana huomasinkin saaneeni mojovia mustelmia..no olettaisin etta tasta kaikesta kakkavedesta ja hiekasta mita korvissani oli, sain taman tulehduksen. Yritin sitten huuhdella korviani etta se kaikki hiekka tulisi sielta pois, mutta tama vesihan ei ole puhdasta joten se tuskin nyt yhtaan helpotti tilannetta. Lauralle toissa tuskaillessani Laura antoi oivan neuvon, laita suolavetta sinne korviin, samanlain kuin poskiontelontulehduksessa. Oj, hyva neuvo, kuinka en tata itse keksinyt!!Aloitin omatoimisesti antibioottikuurin, se taisi olla virtsatulehdukseen, mutta ehkapa myos korviin. Paivan siina ruutailin suolavetta korviini, kunnes yolla herasin valtaisiin kipuihin, koko paa kaula ja leukaluut olivat aivan liekeissa, paine ja kipu oli hurja. Ei tainnut suolavesi ollakkaan se hyva juttu! Yritin ottaa nappia naamaan etta saisin unen. Hieman huonovointisena ja horjuvin askelin kykenin olemaan paivan toissa. Seuraavan paivan itkin yksin kotona, minulla ei ollut uudessa puhelimessani kenenkaan numeroja, enka voinut pyytaa keneltakaan neuvoja missa laakarissa kannattaisi kayda(edellisesta puhelimestani paasin eroon pari viikkoa sitten, en tieda varastettiinko se, vai lensiko se jonnekkin puskaan vetaessani lipat kadulla). Illalla olin jo hyvin voimaton ja soitin Lauralle, ja lahdimme yhdessa laakariin. Herra tohtori ihmetteli miten tulehdus olikin niin paha ja miten en ole aikaisemmin tullut, sain laakkeet ja korvatipat seka korva puhdistettiin ja erittan tarkeaa olisi etta vetta EI saa menna korviin. Joo ei tietenkaan :D No, nyt on kivut ohi ja laakarissakin kayty toistamiseen, mutta kuulo ei ole palautunut! En tieda ymmarratteko mutta oon kauhusta kankeana, jos se ei koskaan enaan palaudu normaaliksi! Juuri nyt kun olen kuuro( ja kun ei kuule tuntuu ettei oikeen naekkaan, kuin olisi jossain kuplassa) niin olisin saanut hirvittavasti kavereita. tuntuu etta kaikki tulevat juuri nyt juttelemaan kun annan itsestani taysin yksinkertaisen kuvan kun en kuule mitaan..yrita siina sitten esittaa etta osaisit espanjaa, kun et osaa edes puhua suomea kun et kuule omaa aantasi.
Naihin tunnelmiin on hyva lopettaa ja lahtea viettamaan sunnuntai-iltaa! Pitakaa peukkuja pystyssa, etta saisin kuuloni takaisin!
hellurei :)